Kun aloimme harkita talon rakentamista ja haaveilla tontista, moni naapuri innostui myös ajatuksesta. Tontin ostamisen jälkeen huomasimme, että moni nykyinen naapuri, on myös tuleva tonttinaapuri. Tämän lisäksi olemme saaneet jo liudan uusia naapureita, joista on taloprojektin aikana kehkeytynyt kultaakin kalliimpia ystäviä.
Ne hetket, kun vanhemmat hälytetään tontille, keskelle räjäytystyömaata ja lapset eivät voi tulla mukaan. Tai kun omalla tontilla ollaan kysymysmerkkinä, marssitaan naapurin tontille kysymään neuvoa.
Yhdessä ollaan odotettu rakennusluvat, lumien sulamiset ja auteltu hyvien ja joskus vähän huonojenkin kontaktien löytämisessä. Ollaan istuttu eväsretkellä tontilla tai otettu pieni tuikku murheeseen (yleensä kuitenkin iloon).
Naapureista on tullut ystäviä. Ystäviä, jotka pyytävät apua ja joilta saa apua. Ystäviä, joiden kanssa hengaillaan ja joille ovet ovat aina auki. Toivon totisesti, että tämä olotila naapuriuden ja ystävyyden saralla jatkuu. Joku viisas on joskus sanonut, että ystävät tekevät kodin. Niin no, tontilla on sokkeli pystyssä ja se tuntu jo nyt kodilta. Olisikohan "vika" ystävissä ja vallitsevassa ilmapiirissä.
Tänään on ollut erityisen mukavaa saada naapurilta illan päätteeksi vinkki, että tontillemme tulleet villapaalit olisi syytä peittää. Koska kello oli jo 19, lainasi naapuri pressun. Aamulla samaiselta naapurilta sain betonifirman numeron ja lattiavalun sovittua varastolle tosi kivuttomasti. Itse pistin miehen kiikuttamaan heille makoisia mansikoita.
Että sopii olla kiitollinen ja vielä kun näitä mukavia ihmisiä täällä piisaa! Btw, katon rakennustyöt ovat aluillaan. Huomenissa menen hakemaan muutaman maalipurkin. En meinaa kestä enää päivääkään, jollen saa jotain pensseliä kouraan. Eräs toinen naapuri oli ehtinyt jo innoissaan rakentaa leikkmökin ja maalata sen talon väriseksi. Nyt MUN pitäisi myös saada leikkmökki värimalliksi!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti