Valuhommissa

Aamulla klo 9 suuntasin tontille tarkoituksenani tavata pohjoispuolen naapuri. Huomasin kuitenkin, että naapurilla oli aloituskokous ja arvasin, että siinä kestää jokunen tovi, ennen kuin hän vapautuu. Naapuri soittelikin perään ja kyseli lattiakorkoja ja pihakorkoja. Yhteistuumin siinä pähkäiltiin raja-asioita hyvässä hengessä. Mukava oli kuitenkin heti aamusta todeta, että hommat on hyvässä vauhdissa.

Samalla tuli viimehetken tietoa, että betoniautoa sopii odotella lähempänä kello kolmea. Juuri sopivasti siis päiväunien päätteeksi.

Aurinkorasvat kroppaan ja lierihatut päähän muksuille. Kello kolme karavaani taas uudelleen tontille. Taapero kavereineen odotti niin kovasti betoniautoa, että ihmetys oli suuren suuri, kun paikalle saapui ensin pumppuauto.

Kun se varsinainen betoniauto saapui pienen odottelun jälkeen, purkautui jännitys jo itkuna. Ensimmäiset plörähdykset löysää betonia maahan ja pojat olivat taas innoissaan. Kakkaahan sieltä tulee!

Tutustuimme tuleviin naapureihin talvella hiekkalaatikon reunalla ja huomasimme, että meille on tulossa molemmille Aatelitalot. Naapurille on tulossa muistaakseni hiukan suurempi malli 112A, joka eroaa siten, että siinä on mm. tuulikaappi ja isompi erkkeri. Oma mallimme on tämä 2-100A, johon lisänä tulee erkkeri. Meillä on melkein saman ikäiset lapset ja arvaahan sen, mitä nämä taaperot touhuavat koko kesän hiekkalaatikolla... Niin, kaivavat kaivureilla ja ajavat betoniautoilla!

Kyllä ne perustusten tekijät muuten osaavat hommansa. Melkoisen ripeästi ja eleettömästi pojat panivat muotit pystyyn, raudoittivat ja hoitivat valun. Eilen aloittivat puolilta päivin ja tänään klo 19 oli homma pulkassa. Työmaan siivous ja morjens!

Nyt pari päivää kuivatellaan, sen jälkeen laitetaan patolevyt, porataan maalämpökaivo ja siivotaan, täytetään ja tasataan loppu piha, jotta kattotuolit mahtuvat varastoitumaan maahan. Rakennustapahan on se, että ensin perustukset ja sitten katto!