Eräänä huhtikuisena aamuna veimme taaperon hoitoon ja lähdimme vauva kainalossa maakuntaretkelle Joensuuhun. Joensuun lentokentällä oli vastassa lupsakka Ville Kokkonen, joka huolehti meistä koko turneen ajan.
Ensin ajelimme talotehtaalle Lehmoon ja joimme aamukaffet ensimmäisessä rakennetussa Aatelitalossa. Malli oli pienenmpi, kuin se joka meille tulee, mutta voi että kun se oli nätti kuin nappi! Kävimme läpi toimitussisältöä, pääarkkitehti Sakari Kokkonenkin piipahti paikan päällä ja juttelimme hetken piirustuksista ja hänen työstään. Olin ehtinyt puhua Sakun kanssa puhelimessa jo moneen otteeseen, kun sorvasimme yhdessä asemapiirustusta ja lupakuvia kuntoon. Yllättävän helppoa on muuten puhelimessa puhuminen sähköpostien kirjoittamisen sijaan.. meinaan jos suunnittelee taloa ja pihaa.
Aamukahvien jälkeen pääsimme talotehtaalle vierailulle ja siellä valmistui jonkun kodin lisäksi rakennus leirikeskukseen. Itse tehdas oli melko pieni ja antoi hiukan perspektiiviä siihen, miten asioita voi talotehtaan kanssa hoitaa. Siellä oli töissä ihan oikeita ihmisiä (luulin, että olisi jotain robotteja).
Ja vihdoin se naisellisin osuus koko talonrakennusprojektista, nimittäin sisustus...
Siirryimme Suomen kalustepinnoitteen tiloihin, jossa valitsimme talopakettiin kuuluvasta Cesilia-kalusteen mallistosta kiintokalusteet.
Teimme muutoksia vakioratkaisuihin, esim.
-Eteisen kaappien syvyyttä pienennettiin ja kaappien korko nostettiin kattoon saakka. Peililiukuovet.
-Keittiöstä poistettiin yläkaappeja, tilalle apteekkarinkaappi ja kulmakaappeihin ne karusellit. Lisättiin jäteasema ja otettiin rosteripintaiset kodinkoneet.
- Kodinhoitohuoneeseen lisättiin pyykkikaappi, sillä maalämpölaitteisto sijoitetaan piharakennukseen.
-Makuuhuoneissa on vaatehuoneet, joten niihin ei tule komeroita, mutta työhuoneeseen kalustesuunnittelija piirsi arkistokaapin.
-WC-kalusteista peiliyläkaapit pois, tilalle pelkät peilit ja allas/alakaappi
Kautta linjan kalusteet mukailevat samaa tyyliä. Valkoiset ovet, joissa simppeli peilikuvio.Vaikeinta oli valita pöytälevyt, koska pakettiin kuuluu laminaatti, josta en itse hirveästi pidä. Yksikään vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt, mutta valitsimme tumman puujäljitelmän, joka ei ollut oikein punainen, eikä harmaa... Kamalia nuo laminaattipöytälevyt, mutta minkäs teet kun jossain on pakko säästää. (Olin jo ruinannut nuo rosterikalusteet ym.)
Karkkikauppa jäi viimeiseksi, sillä jäljellä oli tapettien ja maalien valinta. Lounaan jälkeen siis Värisilmään ja ihmettelemään sitä tulevaa värimaailmaa...
Lattiasta aloitettiin ja se oli aika helppo juttu. Sitten vuoroon tuli välitilan kaakelit keittiössä ja kylppärin sisustus. Frouva vähän innostui ja tehosteseinään löytyi "edullinen" mosaiikki 239e/neliö... iik.
Maalipintaa alakertaan, mitä nyt työhuoneeseen vähän tapettia ja yläkerrassa revitellään vähän enempi niillä tapeteilla. Lapset saavat hauskat printit seinille siinä missä me vanhemmat oleilemme hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa.
Muutama ohilyönti tuli tehtyä, sillä jouduimme soittamaan talotehtaalle ja tunnustaman, että olimme heittäytynet liian tylsiksi väsymyspäissämme. Vessan ja vanhempien makkarin tapsat lähti vaihtoon viime metreillä.
Kotiin päästiin yömyöhällä, mutta tyytyväsiä oltiin. Aika kiva huomata, että meillä on sama maku!
Ensin ajelimme talotehtaalle Lehmoon ja joimme aamukaffet ensimmäisessä rakennetussa Aatelitalossa. Malli oli pienenmpi, kuin se joka meille tulee, mutta voi että kun se oli nätti kuin nappi! Kävimme läpi toimitussisältöä, pääarkkitehti Sakari Kokkonenkin piipahti paikan päällä ja juttelimme hetken piirustuksista ja hänen työstään. Olin ehtinyt puhua Sakun kanssa puhelimessa jo moneen otteeseen, kun sorvasimme yhdessä asemapiirustusta ja lupakuvia kuntoon. Yllättävän helppoa on muuten puhelimessa puhuminen sähköpostien kirjoittamisen sijaan.. meinaan jos suunnittelee taloa ja pihaa.
Aamukahvien jälkeen pääsimme talotehtaalle vierailulle ja siellä valmistui jonkun kodin lisäksi rakennus leirikeskukseen. Itse tehdas oli melko pieni ja antoi hiukan perspektiiviä siihen, miten asioita voi talotehtaan kanssa hoitaa. Siellä oli töissä ihan oikeita ihmisiä (luulin, että olisi jotain robotteja).
Ja vihdoin se naisellisin osuus koko talonrakennusprojektista, nimittäin sisustus...
Siirryimme Suomen kalustepinnoitteen tiloihin, jossa valitsimme talopakettiin kuuluvasta Cesilia-kalusteen mallistosta kiintokalusteet.
Teimme muutoksia vakioratkaisuihin, esim.
-Eteisen kaappien syvyyttä pienennettiin ja kaappien korko nostettiin kattoon saakka. Peililiukuovet.
-Keittiöstä poistettiin yläkaappeja, tilalle apteekkarinkaappi ja kulmakaappeihin ne karusellit. Lisättiin jäteasema ja otettiin rosteripintaiset kodinkoneet.
- Kodinhoitohuoneeseen lisättiin pyykkikaappi, sillä maalämpölaitteisto sijoitetaan piharakennukseen.
-Makuuhuoneissa on vaatehuoneet, joten niihin ei tule komeroita, mutta työhuoneeseen kalustesuunnittelija piirsi arkistokaapin.
-WC-kalusteista peiliyläkaapit pois, tilalle pelkät peilit ja allas/alakaappi
Kautta linjan kalusteet mukailevat samaa tyyliä. Valkoiset ovet, joissa simppeli peilikuvio.Vaikeinta oli valita pöytälevyt, koska pakettiin kuuluu laminaatti, josta en itse hirveästi pidä. Yksikään vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt, mutta valitsimme tumman puujäljitelmän, joka ei ollut oikein punainen, eikä harmaa... Kamalia nuo laminaattipöytälevyt, mutta minkäs teet kun jossain on pakko säästää. (Olin jo ruinannut nuo rosterikalusteet ym.)
Karkkikauppa jäi viimeiseksi, sillä jäljellä oli tapettien ja maalien valinta. Lounaan jälkeen siis Värisilmään ja ihmettelemään sitä tulevaa värimaailmaa...
 |
| Onneksi ei tule kuin tehosteseinä tällä... |
Maalipintaa alakertaan, mitä nyt työhuoneeseen vähän tapettia ja yläkerrassa revitellään vähän enempi niillä tapeteilla. Lapset saavat hauskat printit seinille siinä missä me vanhemmat oleilemme hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa.
.JPG) |
| Taaperon tapetti |
 |
| Tyttövauvan tapetti |
Kotiin päästiin yömyöhällä, mutta tyytyväsiä oltiin. Aika kiva huomata, että meillä on sama maku!
Kävin kurkkaamassa ihanat suunnitelmat! :)
VastaaPoista