Suomi pysähtyi kesäksi, raksalla vauhti kiihtyy

Juhannuksen jälkeen Suomi pysähtyy. Koko asuinalueemme on tyhjentynyt asukkaista. Kuitenkin aamun aikaisina hetkinä herään raskaan liikenteen jyrinään, joka kantautuu sisään makuuhuoneen avoimesta ikkunasta. Kun tänä aamuna keittelin aamukahvia ja katselin kerrostalon ikkunasta ulos, niin laskin, että uudelle asuinalueelle ajoi toistakymmentä autoa. " Tuolla menee meidän maatyömies, kaivurikuski, naapurin vastaava..." Kesälomakausi on kuumimmillaan, mutta rakennustyömaat eivät täällä Sipoossa seiso. Täällä tehdään lujasti duunia!

Päivämme alkaa usein tonttivisiitillä. Tänäkin aamuna suuntasimme työmaalle, sillä odottelin aamuksi Tomallenilta maalämpökaivon poraajia. Heidän piti tulla ensi viikolla, mutta olivat saaneet työt toisessa paikassa ajoissa tehtyä ja halusivat tulla aikaisemmin. Paikan päällä kuitenkin selvisi, ettei meillä ollut tarvittavaa vesihanaa. Minulta kysyttiin eilen puhelimessa, että tuleeko tontille vettä. Vastasin, että tulee. Kukaan ei kysynyt, onko siellä hanaa? Da!

Onneksi naapurin tontilla oli kaikki valmiudet porata kaivo, joten siirtyivät mukisematta tien toiselle puolelle. (On paljon hyötyä siitä, että naapureilla on sama vastaava, osasi heti koordinoida hommat näin) Oma kaivomme tehdään sitten aikataulun mukaan ensi viikolla, joten nyt selvittiin ilman laskua. Niin ja muuten minulta kysyttiin myös, että onko siellä tontilla kuoppaa, johona voi laittaa porausjätteen. "Se on sellaista mujetta". Vastasin, että kyllä sieltä kuoppia löytyy. Eipä kaveri sitten tarkentanut, että tuo ns. muje on jotain löllöä ja hiukan kyseenalaista maantäytettä, joka yleensä kuljetetaan pois.

Onneksi siis poraus tehtiin naapuritontilla ja äkkäsivät tilata sen poiskuljetuksen sille maa-ainekselle. Ensi viikolla yritetään siis hanalla ja sillä jäteautolla, vaimikäsenytoli... Vastaava mestari oli onneksi varmistanut myös mun tilauksen ja tilannut meillekin sen poiskuljetuksen. Täytyy vaan todeta, että on vaikea olla näin spesifien alojen asiantuntijoiden armoilla, kun ei itse tiedä yhtään mitään, eikä osaa vetää johtopäätöksiä asioista. Maalämpökaivon poraus-> vesihana, porausjäte-> keräysauto ja poiskuljetus...

Patolevyjen asennus on aloitettu ja sokkelin ulkopuolinen eristys niin ikään. Viimeiset täytöt tehdään tulevana maanantaina ja tiistaina (piti olla valmista tänään). Kattotuolit saapuvat 5.7. ja niiden asennus alkaa 11.7. Talon toimitus siirtyi juuri päivällä, eli se on nyt 1.8.2012!

Vastaava mestarimme, joka jo erittäin vaativana miehenä tunnetaan, vieraili tänään Aatelitalon tehtailla Lehmossa ja tarkisti talon. Sain häneltä tällaisen puhelun: "Minä onnittelen teitä erittäin laadukkaasta talovalinnasta!." Voi että kun tuntui hyvälle kuulla nuo sanat! vierailu oli siinäkin mielessä kannattava, että nyt kohtasivat meidän ja talotehtaan näkemykset esim. juuri maalämmön toteutuksesta. Muutamia putkien reikiä oli siirretty ja joihinkin piirustuksiin tehty muutoksia. Nyt nämä eriäväisyydet saatiin käytyä läpi.

Tulipa muuten mieleen, että ulkorakennuksen lattian valu pitäisi hoitaa aikasta pian, jotta se lattia kestäisi sen maalämpölaitteiston painon. Paljon on palapelissä paloja ja aina joku pala hukkuu maton alle ja unohtuu... Ups!.

 

Tässä kuvassa näkyy nyt talon sokkeli, jossa patolevyt kiinni. Täyttöjä puuttuu vielä, mutta asiat eivät ole aina niin yksioikoisia...

Maalausunelmia

Valuhommista on nyt kulunut muutama päivä, muotit on poistettu ja sokkelit töröttävät tontilla jyhkeinä odottelemassa patolevyjä ja täyttöä. Kun paikalla oli pelkkä sorapatja, talon paikka näytti syövän koko tontin. Nyt kun sokkeli on pystyssä, talon pohja näyttää ihan pieneltä. Autokatos puolestaan näyttää valtavalta. Tarvitaan pian toinen auto, jottei katos jää tyhjäksi.

Seuraava vaihe tontilla on tosiaan tuo patolevyjen laitto ja loput täytöt. Maatyöfirma hoitaa nämä asiat loppuun. Annoin aikaa kesäkuun loppuun saakka, koska sen jälkeen kattotuoleja alkaa saapumaan tontille, jossa täytyy olla varastointitilaa.

Ajatukset ovat kääntyneet jo kummasti maalaushommiin. Pohdiskelen, että olisiko otsalaudat, päätykolmiot ja muut katon rajassa olevat osat fiksua maalata nyt kun se katto on siinä maan pinnassa. Toisaalta ne katon lappeet peittävät kai osan maalattavasta alueesta, joten ihan joka paikkaan ei pääse käsiksi. Hmm... Pitänee ottaa eksursio rautakauppaan ja pyytää niitä sekoittelemaan parit satsit maalia meille.

Rakennustapaohjeen mukaan määräytyy myös talon väri ja lukaalimme kuuluu alueeseen, jossa pääväreinä on erilaiset keltaruskeat ja kellertävät sävyt ja tehosteväreinä vihreät, sammalen vihreästä vaaleampiin vihreänharmaisiin. Ai kuulostaako kamalalta? Niin meistäkin!

Onneksi kerran kuntavisiitillä meille paljastui, että tehosteväreinä saa käyttää myös katon sävyä ja sen eri vaaleusasteita. Pääväriksi kelpaa myös valkoinen, jota on taitettu jollain päävärillä. Talosta on nyt tulossa ihan vaalean keltainen, tehostevärinä vaal.harmaa. Katto ja sokkeli ovat tumman harmaat. Pakko on kuitenkin kokeilla, että miltä ne värit näyttävät puulle maalattuna rinnakkain. Siksi täytyy tehdä muutama kokeilusetti, ennen kuin ostetaan se 70 litraa niitä värejä.

Elokuussa päästään tositoimiin maalisudin kanssa. Olisi hienoa, jos pytinki olisi maalattu, kun muutetaan sisään. Tänään kävimme tontilla lasten kanssa. Mukana oli myös taaperon kaveri naapurista. Pojilla oli todella hauskaa katsella, kun naapurin tontilla kaivuri täryytti ja se näytti siltä, kuin iso kone olisi tanssinut.

Valuhommissa

Aamulla klo 9 suuntasin tontille tarkoituksenani tavata pohjoispuolen naapuri. Huomasin kuitenkin, että naapurilla oli aloituskokous ja arvasin, että siinä kestää jokunen tovi, ennen kuin hän vapautuu. Naapuri soittelikin perään ja kyseli lattiakorkoja ja pihakorkoja. Yhteistuumin siinä pähkäiltiin raja-asioita hyvässä hengessä. Mukava oli kuitenkin heti aamusta todeta, että hommat on hyvässä vauhdissa.

Samalla tuli viimehetken tietoa, että betoniautoa sopii odotella lähempänä kello kolmea. Juuri sopivasti siis päiväunien päätteeksi.

Aurinkorasvat kroppaan ja lierihatut päähän muksuille. Kello kolme karavaani taas uudelleen tontille. Taapero kavereineen odotti niin kovasti betoniautoa, että ihmetys oli suuren suuri, kun paikalle saapui ensin pumppuauto.

Kun se varsinainen betoniauto saapui pienen odottelun jälkeen, purkautui jännitys jo itkuna. Ensimmäiset plörähdykset löysää betonia maahan ja pojat olivat taas innoissaan. Kakkaahan sieltä tulee!

Tutustuimme tuleviin naapureihin talvella hiekkalaatikon reunalla ja huomasimme, että meille on tulossa molemmille Aatelitalot. Naapurille on tulossa muistaakseni hiukan suurempi malli 112A, joka eroaa siten, että siinä on mm. tuulikaappi ja isompi erkkeri. Oma mallimme on tämä 2-100A, johon lisänä tulee erkkeri. Meillä on melkein saman ikäiset lapset ja arvaahan sen, mitä nämä taaperot touhuavat koko kesän hiekkalaatikolla... Niin, kaivavat kaivureilla ja ajavat betoniautoilla!

Kyllä ne perustusten tekijät muuten osaavat hommansa. Melkoisen ripeästi ja eleettömästi pojat panivat muotit pystyyn, raudoittivat ja hoitivat valun. Eilen aloittivat puolilta päivin ja tänään klo 19 oli homma pulkassa. Työmaan siivous ja morjens!

Nyt pari päivää kuivatellaan, sen jälkeen laitetaan patolevyt, porataan maalämpökaivo ja siivotaan, täytetään ja tasataan loppu piha, jotta kattotuolit mahtuvat varastoitumaan maahan. Rakennustapahan on se, että ensin perustukset ja sitten katto!

 

 

 

Perusasioita ja perustusasioita

Kaivurit, ne ovat olleet pop pienen poikamme elämässä viime viikkoina. Huomenna joutunemme kaivamaan vaatekaapin perukoilta kovaäänisen " helvetinkoneen", pienen betoniauton. Betoniauto on uusi suosikki, sillä se oikea betoniauto tulee huomenna, kun valuhommat alkaa.

Talotehtaan rakennusmiehet saapuivat tänään tontille, laittoivat raudat ja anturamuotit paikalleen. Siinä ei kauaa nokka tohissut, kun alkoi näyttää siltä, että perustuksia tehdään pian.

 

Kummasti se talo vain lähtee rakentumaan. Ihana aviomies, kaksi lasta ja omakotitalo. Kohta on kerätty koko sarja! Tuota alla olevaa kaivuria on kylän lapset käyneet ihailemassa. Kaivurimies on välillä näytösmielessä nostellut kiviä lasten iloksi, mutta nyt tuo kaivuri lähtee naapuritontille. Eli lapsukaisten ei tarvitse sen kauemmaksi kaivuria lähteä etsimään.

 

Sisustusmatkalla Joensuussa

Eräänä huhtikuisena aamuna veimme taaperon hoitoon ja lähdimme vauva kainalossa maakuntaretkelle Joensuuhun. Joensuun lentokentällä oli vastassa lupsakka Ville Kokkonen, joka huolehti meistä koko turneen ajan.

Ensin ajelimme talotehtaalle Lehmoon ja joimme aamukaffet ensimmäisessä rakennetussa Aatelitalossa. Malli oli pienenmpi, kuin se joka meille tulee, mutta voi että kun se oli nätti kuin nappi! Kävimme läpi toimitussisältöä, pääarkkitehti Sakari Kokkonenkin piipahti paikan päällä ja juttelimme hetken piirustuksista ja hänen työstään. Olin ehtinyt puhua Sakun kanssa puhelimessa jo moneen otteeseen, kun sorvasimme yhdessä asemapiirustusta ja lupakuvia kuntoon. Yllättävän helppoa on muuten puhelimessa puhuminen sähköpostien kirjoittamisen sijaan.. meinaan jos suunnittelee taloa ja pihaa.

Aamukahvien jälkeen pääsimme talotehtaalle vierailulle ja siellä valmistui jonkun kodin lisäksi rakennus leirikeskukseen. Itse tehdas oli melko pieni ja antoi hiukan perspektiiviä siihen, miten asioita voi talotehtaan kanssa hoitaa. Siellä oli töissä ihan oikeita ihmisiä (luulin, että olisi jotain robotteja).

Ja vihdoin se naisellisin osuus koko talonrakennusprojektista, nimittäin sisustus...
Siirryimme Suomen kalustepinnoitteen tiloihin, jossa valitsimme talopakettiin kuuluvasta Cesilia-kalusteen mallistosta kiintokalusteet.
Teimme muutoksia vakioratkaisuihin, esim.
-Eteisen kaappien syvyyttä pienennettiin ja kaappien korko nostettiin kattoon saakka. Peililiukuovet.
-Keittiöstä poistettiin yläkaappeja, tilalle apteekkarinkaappi ja kulmakaappeihin ne karusellit. Lisättiin jäteasema ja otettiin rosteripintaiset kodinkoneet.
- Kodinhoitohuoneeseen lisättiin pyykkikaappi, sillä maalämpölaitteisto sijoitetaan piharakennukseen.
-Makuuhuoneissa on vaatehuoneet, joten niihin ei tule komeroita, mutta työhuoneeseen kalustesuunnittelija piirsi arkistokaapin.
-WC-kalusteista peiliyläkaapit pois, tilalle pelkät peilit ja allas/alakaappi

Kautta linjan kalusteet mukailevat samaa tyyliä. Valkoiset ovet, joissa simppeli peilikuvio.Vaikeinta oli valita pöytälevyt, koska pakettiin kuuluu laminaatti, josta en itse hirveästi pidä. Yksikään vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt, mutta valitsimme tumman puujäljitelmän, joka ei ollut oikein punainen, eikä harmaa... Kamalia nuo laminaattipöytälevyt, mutta minkäs teet kun jossain on pakko säästää. (Olin jo ruinannut nuo rosterikalusteet ym.)

Karkkikauppa jäi viimeiseksi, sillä jäljellä oli tapettien ja maalien valinta. Lounaan jälkeen siis Värisilmään ja ihmettelemään sitä tulevaa värimaailmaa...

Lattiasta aloitettiin ja se oli aika helppo juttu. Sitten vuoroon tuli välitilan kaakelit keittiössä ja kylppärin sisustus. Frouva vähän innostui ja tehosteseinään löytyi "edullinen" mosaiikki 239e/neliö... iik.

Onneksi ei tule kuin tehosteseinä tällä...

Maalipintaa alakertaan, mitä nyt työhuoneeseen vähän tapettia ja yläkerrassa revitellään vähän enempi niillä tapeteilla. Lapset saavat hauskat printit seinille siinä missä me vanhemmat oleilemme hiukan rauhallisemmissa tunnelmissa.

Taaperon tapetti

Tyttövauvan tapetti

 Muutama ohilyönti tuli tehtyä, sillä jouduimme soittamaan talotehtaalle ja tunnustaman, että olimme heittäytynet liian tylsiksi väsymyspäissämme. Vessan ja vanhempien makkarin tapsat lähti vaihtoon viime metreillä.

Kotiin päästiin yömyöhällä, mutta tyytyväsiä oltiin. Aika kiva huomata, että meillä on sama maku! 

Lupaprosessista työmaalle

Edellinen postaukseni oli maaliskuussa ja sen jälkeen olemme viettäneet kiireistä elämää byrokratian rattaissa.   Rakennuslupa lähti kuntaan huhtikuun 16. päivä. Naapurien kuulemiset jäivät viimetinkaan ja lähettelimme niitä jälkikäteen. En muuten etukäteen tiennyt. että rakennuslupahakemus on nippuna sellainen 5 cm paksu ja niiden papereiden täyttämiseen menee jokunen tunti pääsuunnittelijaltakin!

Huhtikuussa huomasimme, että on aika piipahtaa talotehtaalla ja tehdä kaikki sisustusvalinnat. Aatelitalolla homma toimii niin, että rakennuttaja matkaa Joensuuhun. Paikan päällä tutustutaan tehtaaseen ja käydään läpi kalustesuunnitelmat, kiintokalusteet ja valitaan Värisilmän sisustusneuvojan kanssa, maalipinnat, tapetit, kaakelit, lattiat yms.

Emme olleet ehtineet uhrata ajatustakaan sisustamiselle tai tutustua valikoimiin. Olimme kuitenkin keränneet kuvia, joiden avulla löysimme pian yhteisen sävelen. Kerron tästä sisustusprosessista tarkemmin erillisessä postauksessa.

Lupa tuli ulos toukuun lopussa, vaikka odotimme sitä vasta juhannukseksi. Olimme kilpailuttaneet muutamia maatyöfirmoja ja koska meillä oli hyvin kallioinen tontti, emme saaneet kovin montaa urakkatarjousta. Valitsimme kuitenkin yhden urakkatarjouksista, joka oli mielestämme kohtuullinen. Maatyöt sovittiin aloitettavaksi 21.5.

Koska maaurakoistijalla oli luppoaikaa, tuli hän tontille kaivurin kanssa hiukkasen aiemmin. Vastaava laittoi kuitenkin hommat jäihin, ettei rakennuslupaa evättäisi. Tämä aiheutti konfliktin vastaavan ja maatyöfirman välille ja koko maatyöprosessi on ollut aikuisten miesten riitojen selvittämistä. Kyllähän lapsiperheellä on mukavasti aikaa juoksennella tontilla välittämässä viestiä tontin laidalta toiselle. Molemmat puhuu samaa asiaa ja ovat samaa mieltä, mutta koska eivät siedä toisiaan, on kaikki vaikeaa. Onneksi asumme n. kilometrin päässä tontista.

Maatyöt alkoivat siis 21.5. ja niiden olisi pitänyt valmistua n. viikossa, mutta näiden erimielisyyksien ja riitojen takia tontilla vatkataan kaivuria ja putkia vielä tänään 13.6. Isäntä lähti taas viemään viestiä tontin laidalta toiselle.

Talotehtaan rakentajat toivat tänään raudat tontille, valumuotit siellä jo olivatkin. Huomenna valetaan antura autotallille ja talolle. Rakentajille maatöiden jälki kelpasi siinä missä meillekin, mutta vastaava pitäisi nyt vielä vakuutta siitä, että hyvä se on. Saas nähdä kuinka käy. Olemme lopen kyllästyneitä näihin pikahälytyksiin. Onneksi maatyövaihe ja täten myös se meidän suurin voimanponnistus päättyy pian.