Tuntuu siltä, että jonkinlainen ympyrä on sulkeutumassa, sillä huomenna on Aatelitalon taloesittely meillä. Jännittää, että mitä ihmiset tuumaavat kodistamme. Koti on niin henkilökohtainen paikka, että tuntuu oudolta antaa avaimet Mikko Lahtiselle ja avata ovet vieraille olematta itse paikalla.
Omaa talokauppaamme vauhditti tasan vuosi sitten visiitti Nummelaan rakennettuun 2-100A taloon, jossa lisukkeena oli erkkeri. Talomme on huonejärjestelyltään melko tarkka kopio siitä, mitä näimme Nummelassa. Sisustus on tietysti oman maun mukaan.
Olen pitänyt taloesittelyä jonkinlaisena rajapyykkinä. Silloin piti kaiken olla valmista, mutta kas kun edelleen puuttuu vaatekaapit kaikista makkareista ja riipputilana toimii Ikean kamalat rekit, jotka nitkuvat ja natkuvat makkarin nurkassa. Myös yläkerran valaistus on jäänyt retuperälle. Hävettävän surkealle retuperälle. Joskin olen saanut uuden ahaa-elämyksen ja mielihalun epäsuorasta valaistuksesta yläkerran aulaan ja nyt koetan miettiä strategiaa, jolla möisin idean myös perheen päälle.
Tässä kodinhoitohuone, joka yleensä pursuaa pyykkiä:)
Huomasin, että talotehdas oli mainostanut esittelyä lehdessä kuvan kera ja meidän talon ulkoväritys näytti vähän urpolta. Täytynee siihenkin epäkohtaan puuttua kesällä.
Btw. Älkää vähentäkö vaatesäilytystilaa...sitä ei koskaan ole liikaa. Tässä survottu versio vaatekaapista. Kysymys: mihin laitan ne henkarisälät?
Tässä naapurissa on toinen Aatelitalo-kohde, jossa esittely on tammikuun lopussa. Talot ovat hyvin erilaisia sisustukseltaan. Näissä kahdessa kohteessa huomaa hyvin sen, miten samanlaisista taloista saa ihan erilaiset. Naapurin huusholli on muuten 120A ja siellä on hillittömän hieno takka/leivinuuni. Sisustus on modernimpi, kuin meillä.
Tänään siivosimme anopin ja appiukon avustuksella kodin esittelykuntoon ja anopin luja sisustussilmä siirsi vitriinikaapin viimehetkillä vessaan.
Tervetuloa siis esittelyyn! Kaikki keskeneräisyys on rakentajan elämässä aika tavallista, se vaan on pakko hyväksyä:)
Posted with Blogsy